Historiaa
"Kupittaalla on runsaasti ihmisiä silloin kun ravintoloitsija herra Wahlström tarjoaa iltaisin musiikkia. Tällöin käyvät sinne monet Turun asukkaat kaupungin piinasta ja asettuvat punssilasin tai hienon teekupin ääreen. Muistettava on vain, että mukana on oltava rahaa sekä tuotava tuoli, koska istumapaikkoja on tällöin vaikea saada. Tällöin ei unohda iloista iltaa Kupittaalla koskaan."
Åbo Underrättelser v. 1859



Kupittaanpuiston historia on pitkä ja monivaiheinen. Puiston ja sen lähteen historia alkaa jo ensimmäisen ristiretken ajasta, vuodesta 1155. Perimätiedon mukaan juuri täällä Piispa Henrik kastoi ensimmäiset pakanalliset suomalaiset kristinuskoon.
Todennäköisesti ensimmäinen ristiretki suuntautui kuitenkin aivan toisaalle Varsinais-Suomeen. Taru juontaneekin juurensa siitä, että kristinuskon myötä vanhoille pakanallisille uhripaikoille vaihdettiin uusi, kristillinen pyhimys. Kupittaan vanhalle uhripaikalle valittiin Piispa Henrik kastamiseen liittyvine tarinoineen. Kupittaan lähteellä on joka tapauksessa uudesta uskosta piittaamatta uhrattu vanhoille jumalille vielä 1600-luvulla. Tapa saatiin poistettua vasta maistraatin puututtua asiaan.

1500-luvulla taisteltiin ja juhlittiin
Kupittaa on nähnyt myös rajuja taisteluita. 1520-luvulla Kustaa Vaasa lähetti sotajoukon Turkuun Erik ja Iivar Flemingin johdolla kukistamaan tanskalaisvallan tukikohtana toiminutta Turun linnaa. Tanskalaiset olivat asettuneet puolustukseen Kupittaalle, jossa he kuitenkin kärsivät tappion.
Toisen kerran Kupittaalla taisteltiin 1597 turkulaisten pysyteltyä uskollisena Puolassa oleskelevalle Puola-Ruotsin kuninkaalle Sigismundille. Vallan Ruotsissa itselleen ottanut Kaarle Herttua saapui joukkoineen Turkuun ja ratkaiseva taistelu käytiin Kupittaalla, jossa Sigismundin joukkojen johtaja Arvid Stålarm joutui antamaan ruotsalaisille periksi.
Kupittaa oli myös perinteinen turkulainen juhannuksen viettopaikka. Jo Juhana Herttuan aikana 1550-luvulla siellä tiedetään vietetyn keskikesän juhlaa luonnon helmassa. Tuohon aikaan turnajaiset olivat suosittua kansanhuvia ja Juhana Herttuan saavuttua Turkuun Kupittaalla järjestettiin hevosturnajaiset. Mustiin pukeutuneet ritarit edustivat Talvea ja kirkkaisiin väreihin pukeutuneet olivat Kevään puolella. Itse nuori Juhana Herttuahan kuului aina Kevään joukkoihin, koska hänen saapumisensa toi kesän tullessaan.

Opiskelijat löysivät Kupittaan
Kupittaa on tavallaan julkisen puiston edeltäjä, sillä se toimi jo 1600-luvulla kaupunkilaisten virkistyspaikkana varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella. Myös Turun Akatemian opiskelijat vaelsivat sinne Floran päivänä juodakseen runsaasti viiniä ja snapseja sekä juhliakseen kevään tuloa. Myöhemmin Kupittaa oli perinteinen vapun viettopaikka, mm. poliittiset vappumarssit alkoivat Kupittaalta vuosikymmenien ajan vuodesta 1906 alkaen.

Kylpyläelämää Kupittaalla
Kupittaa on tullut kuuluisaksi lähteestään. Turun Akatemian professori Elias Tillandz uskoi 1680-luvulla, että lähteen vesi edisti terveyttä. Hänen aloitteestaan lähteen viereen rakennettiin sairastupa, jossa hoidettiin mm. spitaalia, kuppaa ja lapsettomuutta. Puiston sairastuvassa on hoidettu myös esim. vuoden 1831 koleraepidemian aikana sairastuneita. Sairaat eivät saaneet nauttia saman lähteen vettä kuin terveet, vaan heille oli varattu oma lähde. 1700-luvun alkupuolella Kupittaan lähdettä ryhdyttiin käyttämään terveyslähteenä. Kaupunkilaiset kävivät juomassa lähteen vettä lähes päivittäin ja monet saapuivat muualtakin Suomesta nauttimaan lähteen tervehdyttävää vettä.

1700-luku oli hyödyn aikakautta ja kotimaista yritteliäisyyttä tuettiin monin keinoin. Samalla kiinnostus luonnontieteisiin kasvoi ja se edesauttoi kylpylöiden kehittymistä. Kupittaalla oli jo 1700-luvulla kylpylaitosrakennelmia, joiden rinnalle kylpylaitosyhtiö rakennutti vuonna 1824 suuren kaivohuone-juhlasalirakennuksen. Rakennuksessa oli 12 salia ja huonetta ja siitä johti kolmen doorilaisen pylväsparin kannattama katos kahdeksankulmaiseen lähdepaviljonkiin. Täällä kaivomestari Johan Gabriel Löfgren kumautti varttitunnin välein suurta messinkikelloa kutsuen vieraat lähdevettä nauttimaan. Varsinainen kylpyhoito sisälsi veden nauttimisen lisäksi myös lääkehoitoa, vahvistavan lääkkeen ainesosina oli mm. jodi, rauta, strykniini ja kiniini. Lisäksi käytettiin rauhoittavia lääkkeitä, kuten esim. 3% morfiiniliuosta. Kylpylaitoksella oli kesäisin 1850-luvulla parisen sataa potilasta ja lääkäreitä 3-4. Lisäksi kylpylävieraiden seurueissa oli runsaasti tervettä nuorta väkeä, palvelijoita yms. 1850-luvulla kylpylään hankittiin Turun ensimmäiset höyrykaapit ja samalla rakennettiin keilarata. Keilailun lisäksi vieraat saattoivat harrastaa myös pallonlyöntiä, kilpajuoksua sekä tanssia. Kaivosalissa järjestettiin kahdesti viikossa julkiset tanssiaiset, mutta käytännössä Kupittaalla tanssittiin joka ilta - tanssin näet katsottiin vesihoidon yhteydessä olevan terveellistä. Innokasta ja raskasta urheilua ei pidetty soveliaana eikä terveyttä edistävänä. Kupittaan kylpylä toimi monin tavoin vesihoitojen kehittäjänä ja antoi esimerkkiä kukoistavalle kylpylätoiminnalle ympäri maata.

Itämaisen sodan jälkeen kotimaiset kylpylät joutuivat pois muodista ja paviljongista tuli pelkkä tanssipaikka. Sen lisäksi Kupittaalla oli edelleenkin ravintola, 1800-luvun lopulla se oli suosittu juhlapäivällisten pitopaikka. Vanhin kylpylärakennus paloi talvella 1855 ja ravintolarakennus huutokaupattiin joitakin vuosia myöhemmin. Koska ravintola katsottiin työväelle turmiolliseksi, se määrättiin purettavaksi 1800-luvun lopulla. Juhlasalirakennus puolestaan tuhoutui tavisodan pommituksissa. Jäljelle jäi ainoastaan kahdeksankulmainen lähdepaviljonki, joka tämän päivän turkulaisille kertoo Kupittaan suuruuden ajoista. Kesällä 1979 vanhan lähderakennuksen vierellä paljastettiin Pyhän Henrikin muistokivi, joka samalla on Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreitin lähtöpiste.

Kupittaanpuiston tapahtumilla on pitkät perinteet

Sirkustaiteen maihinnousu Suomeen tapahtui heinäkuussa 1802, kun osa ranskalaisen taitoratsastajan, Jean Lustren seurueesta saapui Kupittaalle. He esiintyivät yli kuukauden ajan ja pitivät toistakymmentä näytäntöä.

Jatkoa seurasi vasta vuonna 1814, kun turkulaiset saivat nauttia espanjalaisesta turnajaistunnelmasta ja akrobatiatempuista. Eräs esiintyjistä, Dominique Robba, vieraili Turussa useana seuraavanakin vuonna. Vuonna 1835 toi kylpylän kansainvälinen vaikutus Espanjassa ja Englannissa suositun Johan Elsasserin eläintaisteluesityksen Kupittaalle. Esitystä voidaan verrata härkätaisteluihin: erilaiset karhut joutuivat taistelemaan englantilaisia dogeja vastaan. Lopussa taisteluun laitettiin myös turkkilainen muuli, joka osasi purra ja potkia. 1840-luvulla puistossa järjestettiin jo säännöllisesti kansanhuveja: Wilhelm Hesse ja akrobaatti Friedrich Eisfeldt järjestivät ilotulituksia, ilmapallonäytäntöjä, nuorallatanssia, voimistelukouluja jne.
Vuosisadan lopulla sirkustoiminta alkoi olla tuttua, sillä turkulaisista tuli kriittisempiä. Tämän sai kokea Cinisellin sirkus, jonka Michelin porsastemppu antoi lehdistölle aihetta kiivaaseen kirjoitteluun. Kyseisessä tempussa pienet porsaat pakotettiin hyppäämään tulirenkaiden läpi - valitettavasti possut kärventyivät matkalla.


Kylpyläpuistosta kaiken kansan Kupittaanpuistoksi

Kylpylän viereen rakennettiin vuonna 1820 aluksi ”kolmen tynnyrinalan” eli 1,5 hehtaarin laajuinen puisto kylpylävieraita varten. Tästä alkaa varsinainen puiston kehittymisen historia. Ensiksi puisto oli suljettu, kylpylävieraiden paseerauspuisto, myöhemmin siitä kehittyi kaikille kaupunkilaisille avoin virkistysalue.

Vuonna 1837 perustettiin Turkuun Suomen Puutarhaviljelyseura, jonka käyttöön kaupunki luovutti valtaosan nykyisen puiston alueesta. Seura perusti paikalle Pietarin keisarillisen kasvitieteellisen puutarhan esimiehen, Jacob Faldermannin suunnitteleman mallipuutarhan. Ammattitaitoisia puutarhureita ei Suomesta löytynyt ja siksi Kupittaalle perustettiin vuonna 1841 maan ensimmäisen puutarhakoulu. Koulu toi lisävauhtia puistotöihin ja niinpä 1800-luvun lopulla puiston pinta-ala oli jo yli 5 hehtaaria.

Puutarhaseura joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja lakkautettiin vuonna 1855. Samalla puutarhakoulu siirtyi Turun kaupungille. 1800-luvun lopulla Kupittaanpuistoa alettiin uudistaa moderniksi kaupunkipuistoksi puutarhakoulun esimiehen Oskar Gauffinin johdolla. Työväestölle turmiollisena pidetty ravintola haluttiin purkaa, sirkushuvejakin pidettiin liian rahvaanomaisina. Puistosta haluttiin kehittää opettava ja hyviin elämäntapoihin kaupunkilaisia kasvattava ympäristö.

Puutarhakoulu lakkautettiin 1898 ja koulun alue taimistoineen ja vuokrapeltoineen liitettiin Kupittaanpuistoon. Lars Mauritz Fabian Hammarbergin puistosuunnitelman mukaisesti puistoon mm. vuonna 1905 rakennettiin ensimmäiset lintulammikot, vuonna 1902 hankittiin ensimmäiset leikkivälineet (viippatukki ja keinuja) ja vuonna 1912 avattiin maauimala. Ihmisiä kehotettiin raittiiseen ja urheilulliseen elämäntapaan: kesäisin järjestettiin urheilujuhlia, pyöräilyä ja köydenvetoa.

Kupittaanpuistossa lienee myös ensimmäistä kertaa pelattu suomalaista jalkapalloa. Ensimmäiset jalkapalloharjoitukset pidettiin Kupittaalla jo vuonna 1890. Idean takana oli kolme skotlantilaisen Crichtonin konepajan perustajan, William Crichtonin poikaa, John Allan, Alfred ja Rurik. Jo 1890-luvun lopulla alkoi turkulainen voimisteluopettaja August Blomberg järjestää luokkienvälisiä jalkapallo-otteluita. Turkulaista liikuntaa innokaasti kehittäneen August Blombergin muistoksi on nimetty aukio, jonka laidalla sijaitsevat sekä huippujalkapallon Veritas Stadion että Turun kaupungin liikuntavirasto.

Kupittaanpuiston menneisyyteen kuuluvat myös ampumarata ja hevosurheilurata Hevosurheilusta on muistona vielä Hippoksentien läheisyydessä oleva vanha pyöreä totomyyntirakennus.

Turkulaisten puistojen kehittymisestä ja historiasta voit lukea lisää tästä.

Kupittaan puiston historiakyltit löydät tästä.