"Kupittaalla on runsaasti ihmisiä silloin kun ravintoloitsija herra Wahlström tarjoaa iltaisin musiikkia. Tällöin käyvät sinne monet Turun asukkaat kaupungin piinasta ja asettuvat punssilasin tai hienon teekupin ääreen. Muistettava on vain, että mukana on oltava rahaa sekä tuotava tuoli, koska istumapaikkoja on tällöin vaikea saada. Tällöin ei unohda iloista iltaa Kupittaalla koskaan."
Åbo Underrättelser v. 1859

 

upittaanpuiston historia on pitkä ja monivaiheinen. Puiston ja sen lähteen historia alkaa jo ensimmäisen ristiretken ajasta, vuodesta 1155. Perimätiedon mukaan juuri täällä Piispa Henrik kastoi ensimmäiset pakanalliset suomalaiset kristinuskoon.

Todennäköisesti ensimmäinen ristiretki suuntautui kuitenkin aivan toisaalle Varsinais-Suomeen. Taru juontaneekin juurensa siitä, että kristinuskon myötä vanhoille pakanallisille uhripaikoille vaihdettiin uusi, kristillinen pyhimys. Kupittaan vanhalle uhripaikalle valittiin Piispa Henrik kastamiseen liittyvine tarinoineen. Kupittaan lähteellä on joka tapauksessa uudesta uskosta piittaamatta uhrattu vanhoille jumalille vielä 1600-luvulla. Tapa saatiin poistettua vasta maistraatin puututtua asiaan.

1500-luvulla taisteltiin ja juhlittiin

upittaa on nähnyt myös rajuja taisteluita. 1520-luvulla Kustaa Vaasa lähetti sotajoukon Turkuun Erik ja Iivar Flemingin johdolla kukistamaan tanskalaisvallan tukikohtana toiminutta Turun linnaa. Tanskalaiset olivat asettuneet puolustukseen Kupittaalle, jossa he kuitenkin kärsivät tappion.

Toisen kerran Kupittaalla taisteltiin 1597 turkulaisten pysyteltyä uskollisena Puolassa oleskelevalle Puola-Ruotsin kuninkaalle Sigismundille. Vallan Ruotsissa itselleen ottanut Kaarle Herttua saapui joukkoineen Turkuun ja ratkaiseva taistelu käytiin Kupittaalla, jossa Sigismundin joukkojen johtaja Arvid Stålarm joutui antamaan ruotsalaisille periksi.

Kupittaa oli myös perinteinen turkulainen juhannuksen viettopaikka. Jo Juhana Herttuan aikana 1550-luvulla siellä tiedetään vietetyn keskikesän juhlaa luonnon helmassa. Tuohon aikaan turnajaiset olivat suosittua kansanhuvia ja Juhana Herttuan saavuttua Turkuun Kupittaalla järjestettiin hevosturnajaiset. Mustiin pukeutuneet ritarit edustivat Talvea ja kirkkaisiin väreihin pukeutuneet olivat Kevään puolella. Itse nuori Juhana Herttuahan kuului aina Kevään joukkoihin, koska hänen saapumisensa toi kesän tullessaan.

Opiskelijat löysivät Kupittaan

upittaa on tavallaan julkisen puiston edeltäjä, sillä se toimi jo 1600-luvulla kaupunkilaisten virkistyspaikkana varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella. Myös Turun Akatemian opiskelijat vaelsivat sinne Floran päivänä juodakseen runsaasti viiniä ja snapseja sekä juhliakseen kevään tuloa.

Kylpylän ympärille syntyi puisto

upittaa on tullut kuuluisaksi lähteestään. Turun Akatemian professori Elias Tillandz uskoi 1680-luvulla, että lähteen vesi edisti terveyttä. Hänen aloitteestaan lähteen viereen rakennettiin sairastupa, jossa hoidettiin mm. spitaalia, kuppaa ja lapsettomuutta. Puiston sairastuvassa on hoidettu myös esim. koleraepidemian aikana sairastuneita. Sairaat eivät saaneet nauttia saman lähteen vettä kuin terveet, vaan heille oli varattu oma lähde.

1700-luvun alkupuolella Kupittaan lähdettä ryhdyttiin käyttämään terveyslähteenä. Kaupunkilaiset kävivät juomassa lähteen vettä lähes päivittäin ja monet saapuivat muualtakin Suomesta nauttimaan lähteen tervehdyttävää vettä.Tähän vaikutti myös hyödyn aikakauden ajattelu, jonka tavoitteena oli mm. tukea kotimaisuutta kaikin tavoin.

Kupittaalla oli jo 1700-luvulla kylpylaitosrakennelmia, joiden rinnalle rakennettiin vuonna 1824 suuri kaivohuone-juhlasalirakennus. Kylpylän viereen rakennettiin aluksi n 1,5 hehtaarin laajuinen puisto vieraita varten. Tästä alkaa varsinainen Kupittaanpuiston historia. 1850-luvulla kylpylään hankittiin höyrykaapit ja rakennettiin keilarata. Keilailun lisäksi vieraat saattoivat myös lyödä palloa ja tanssia, olihan se terveellistä vesihoitoon yhdistettynä. Kaivosalissa tanssittiinkin lähes joka ilta ja kylpylässä kävi satoja vieraita vuosittain.

Kupittaanpuiston tapahtumilla on pitkät perinteet

irkustaiteen maihinnousu Suomeen tapahtui heinäkuussa 1802, kun osa ranskalaisen taitoratsastajan, Jean Lustren seurueesta saapui Kupittaalle. He esiintyivät yli kuukauden ajan ja pitivät toistakymmentä näytäntöä.

Jatkoa seurasi vasta vuonna 1814, kun turkulaiset saivat nauttia espanjalaisesta turnajaistunnelmasta ja akrobatiatempuista. Eräs esiintyjistä, Dominique Robba, vieraili Turussa useana seraavanakin vuonna. Vuonna 1835 toi kylpylän kansainvälinen vaikutus Espanjassa ja Englannissa suositun Johan Elsasserin eläintaisteluesityksen Kupittaalle. Esitystä voidaan verrata härkätaisteluihin: erilaiset karhut joutuivat taistelemaan englantilaisia dogeja vastaan. Lopussa taisteluun laitettiin myös turkkilainen muuli, joka osasi purra ja potkia. 1840-luvulla puistossa järjestettiin jo säännöllisesti kansanhuveja: Wilhelm Hesse ja akrobaatti Friedrich Eisfeldt järjestivät ilotulituksia, ilmapallonäytäntöjä, nuorallatanssia, voimistelukouluja jne.

Vuosisadan lopulla sirkustoiminta alkoi olla tuttua, sillä turkulaisista tuli kriittisempiä. Tämän sai kokea Cinisellin sirkus, jonka Michelin porsastemppu antoi lehdistölle aihetta kiivaaseen kirjoitteluun. Kyseisessä tempussa pienet porsaat pakotettiin hyppäämään tulirenkaiden läpi - valitettavasti possut kärventyivät matkalla.

Turkulaisten puistojen kehittymisestä ja historiasta voit lukea lisää tästä.

Takaisin ylös